2019-11-12T23:01:42+02:00 Blog Integration Feed Generator https://puuvilla.vuodatus.net/ Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Tosiaan. Viikolla 43 allekirjoittanut rientää kolmeksi viikoksi keskivaikeaa ja vaikeaa dementiaa sairastavien vanhusten palvelukotiin harjoittelemaan. Sen jälkeen olemme viikon koulussa. Tuon viikon jälkeen alkaa 4 viikon harjoittelu terveyskeskuksessa perussairaanhoidon nimikkeellä. Oma osastoni tulee olemaan saattohoitoon erikoistunut osasto.

Tulin tuossa miettineeksi, että helpomallakin voisi päästää itsensä. Ainakin henkisesti. Mutta toisaalta, kun on itse saanut täysin vaikuttaa paikkoihin joihin menee, niin ei voi myöskään katsoa syyttävästi ketään muuta kuin itseään. Molempia harjoitteluita odotan kuin kuuta nousevaa, sillä molemmat ovat olleet ammatillisessa orientaatiossa jossain vaiheessa mielessä. Rankkoja suuntautumisvaihtoehtoja, mutta nythän on mahdollisuus katsoa ja kokea onko minusta juuri näihin hommiin. Kaikki on loppuviimein kiinni siitä, että on rehellinen itselleen ja uskaltaa vähintään myöntää sen, että minusta ei ole juuri tämänkaltaiseen hoitotyöhön. Sitten tietysti alkaa jännittämään sitä, että minkälaiseen hoitotyöhön minusta lopulta on.

Onneksi tässä on vielä reilut kolme vuotta aikaa ihmetellä tätä(kin) asiaa.

TEHY:n toimnenpiteistä en kirjoita ainakaan vielä mitään muuta kuin että olen TEHY:n jäsen ja seison liittoni ratkaisujen takana. Suoraselkäistä ja omaa jäsenistöään kunnioittavaa toimintaa liitolta.
]]>

2007-10-10T15:12:00+03:00 2019-11-12T23:01:04+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/10/kentta-kutsuu Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Ihmisen anatomia tuli varsin konkreettisesti tutuksi. Sydän, maksa, keuhkot, munuaiset käytiin kaikki tarkoin läpi. Vieläkään en ole täysin varma siitä, että olenko tyytyväinen itseeni, kun pystyin suhtautumaan elinten tutkimiseen kliinisellä mielenkiinnolla. Kun esimerkiksi maksa irrotetaan ruumiista ja siirretään erilliselle tutkimuspöydälle, se muuttui tutkimuskohteeksi. Ainakin minä unohdin täysin, että kyseessä on elämää joskus ylläpitänyt elin kun patologi kertoi ja näytti maksassa tapahtuneita muutoksia.

Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on, että kunnioitukseni ihmistä ja elämää kohtaan on kasvanut vähintään toiseen potenssiin. Nyt tiedän - kun olen nähnyt - että kaikki elämisen merkit tallentuvat kehoomme, sekä sen ulkopuolelle, että sisäpuolelle.

Selvisin siis tapahtumasta suorin jaloin. Ei tarvinnut poistua kertaakaan hapelle, ei heikottanut fyysisesti tai henkisesti. Toisaalta, eipä noissa saavutuksissa mitään tuulettamisen arvoista ole. Kalman tuoksu tuntui vielä tänäänkin nenässä - tai sitten vain kuvittelen sen tuntuvan. Pysäyttävä ja ristiriitaisia tunteita aiheuttanut kokemus. Ja niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, olen tyytyväinen että osallistuin elämäni ensimmäiseen obduktioon.
]]>

2007-10-09T21:58:00+03:00 2019-11-12T23:01:07+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/10/obduktio Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Koko anatomia ja fysiologian kurssi on ollut todellista tykitystä alusta loppuun. Tietoa on isketty pesäpallomailalla päähän ja kaadettu sisään nenästä ja korvasta. Nyt on sellainen fiilis, että hieman rauhallisemmalla tahdilla asioista olisi voinut ehkä saada hieman enemmän irti - kirottu olkoon periodiopetus. Toisaalta se, mikä ei tapa, ainoastaan vahvistaa ja ehkäpä nämä kaikki nyt opitut asiat ovat vielä vuosienkin päästä elävästi mielessä. Ainakin epikriisien lukemisen luulisi luonnistuvan.

Huominen on sitten jännittävä päivä. Saimme buukattua käynnin ruumiinavaukseen. Mitä lähemmäs H-hetki tulee, sitä vähemmän osaan odottaa tapahtumalta mitään. Ruumiinavauksen lisäksi ennaltatiedossaolevia huippuhetkiä on katetroinnin opettelu. Kyllä, niiden käden taitojen ja aitojen toimenpiteiden oppiminen on edelleen se tärkeä juttu minulle. Ja edelleen harmittaa lääkematematiikka.

Mitäpä tästä kaikesta voisi oikeastaan päätellä? Siis muuta kuin, että ihmisen elämässä ilot ja surut, murheet ja onnen hetket ovat varsin vakiomallisia. Ja kuten eräs tärkeä ihminen aikoinaan asian muotoili: elämä on ihmisen hektisintä aikaa.
]]>

2007-10-07T20:00:00+03:00 2019-11-12T23:01:10+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/10/afy Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Tulevina viikkoina sitten tentitkin muuttuvat haasteellisimmaksi. Ensi viikolla matematiikan tentti (ei onneksi vielä lääkelaskuja, vaan ihan perusmatematiikkaa) ja parin viikon päästä anatomian ja fysiologian tentti. Tuosta jälkimmäisestä on meikäläisellä vahva haju ja luottavainen mieli, kiitos opettajan. Lukematta ei kuitenkaan uskalla paikalle mennä ja toistaalta tuosta kurssista olisi kiva repiä ihan kunnon arvosanakin.

Viikonloppu on mennyt lukiessa hoitotyötä, anatomiaa ja fysiologiaa, mikrobiologian moodle-tehtäviä, kirjoittaessa hopsia (joka ei ole valmis, mutta on myöhässä) ja silmäillessä hoitotyön ryhmätehtävää (jota en ole vielä aloittanut, mutta palautuspäiväkään ei onneksi vielä paina). Kahvia menee siinä sivussa yhden vatsahaavan verran.

Onneksi huomenna elämä taas normalisoituu, näkee ihmisiä ja pääsee penkille istumaan.
]]>

2007-09-30T22:19:00+03:00 2019-11-12T23:01:12+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/09/tenttirupeama Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Siitä huolimatta: tutkimusten mukaan monet vanhukset kärsivät yksinäisyydestä, joka vaikuttaa heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Seurauksena on masennusta, lisääntyvää päihteiden käyttöä ja kuihtuneita ihmissuhteita. Olisiko sittenkin parempi ohjata rajoittuneesti toimintakykyiset vanhukset palveluasumisen piiriin - sosiaaliset suhteet elpyisivät, yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteet kaikkoisivat. Vai kuinka?

Se mikä tuntuu monesti unohtuvan on, että myös vanhukset ovat ihmisiä ja heillä säilyy kutakuinkin samankaltaiset tarpeet ja toiveet kuin meillä työikäisillä. Toki ne muuttavat muotoaan vuosien saatossa - en minäkään preferoi samoja asioita elämässäni kuin silloin joskus 1990-luvun alussa nuorena kollina. Erona vain on, että me voimme päättää aivan itsenäisesti mihin suuntaan elämäämme viemme - pilaammeko sen esimerkiksi viinalla ja huumeilla, vai pyrimmekö elämään sosiaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti niin täysipainoista ja tervettä elämää kuin ikinä kykenemme.

Kuka aidosti kysyy vanhukselta millaisen vanhuuden hän itse haluaa elää? Kiinnostaako ketään millaista vanhuutta ikääntyvä ihminen haluaa elää? Vai hoidetaanko tässä yhteiskunnassa ikääntyvät ihmiset kulloisenkin paradigman perusteella: nykyisin siis talouden ja tehokkuuden ehdoilla. Ja kun rahalla saa ja hevosella pääsee, niin johtaako tämä kaikki siihen, että ne vanhukset joilla aidosti on varaa maksaa erilaisista palveluista, saavat myös parempaa hoivaa ja hoitoa, kun taas varattomien on tyydyttävä terveyskeskuksen vuodeosastoon toimintakyvystä riippumatta.

Itse haluaisin elää vanhuuteni niin pitkään kuin mahdollista kotona. Ei minua ole tehty päiväsalien jumppahetkiä tai runopiirejä varten. Olen todennäköisesti se, joka ruokailun jälkeen lampsii omaan huoneeseensa, sulkee oven ja ottaa kirjan esille. Ehkä tämä(kin) näkemys tulevaisuudesta joskus muuttuu, niin kuin monet muutkin asiat ovat vuosien varrella muuttuneet. Voi olla, että haluan kuukauden päästä viettää viimeiset vuoteni palveluasunnossa. Jos minä voin tällaisia valintoja tehdä ja niitä muuttaa juuri tässä hetkessä, niin onko minulla siihen mahdollisuus 40 vuoden kuluttua? Vähitellen alan ymmärtämään mikä siinä vanhenemisessa on pelottavaa. Se ei ole kuolema, vaan kohtelu.

Viikolla 43 alkaa kolmen viikon vanhusten hoitotyön harjoittelujakso. Löydän itseni tuolloin keskivaikean ja vaikean dementian hoitokodista. Takuuvarmasti ainakin yksi ihminen ja askeleen verran viisaampi noiden viikkojen jälkeen. Toivottavasti myös empaattisempi.
]]>

2007-09-25T17:24:00+03:00 2019-11-12T23:01:14+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/09/vanhusten-hoitotyo Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

- vena hepatica
- vena cava inferior
- atrium dx.
- ventriculus dx.
- truncus pulmonalis
- arteria pulmonalis
- vena pulmonalis
- atrium sin
- ventriculus sin
- aorta ascendens
- arcus aortae
- arteria subclavia sin.
- arteria axillaris
- arteria brachialis
- arteria radialis
- anastomoosit

Ja sitten pitäisi vielä tänään kuljettaa veri etusormesta munuaisiin. Oi laskimoita, oi valtimoita.
]]>

2007-09-19T21:33:00+03:00 2019-11-12T23:01:16+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/09/veri-kiertaa-vauhdilla Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Tekniikan kun hallitsee, niin pistäminen ei tunnu missään. Vähän nipistää ja tuntee kun aine siirtyy lihakseen. Helpompaa on itseasiassa pistää ihmistä kuin harjoittelutyynyä. Tyynyn pinta tuntuu huomattavasti kovemmalta kuin iho, ja tyynyyn pistettäessä tulee käytettyä huomattavasti enemmän voimaa kuin ihmiseen pistettäessä. Injektiot on kivoja.

On jännä huomata kuinka nopeasti viiteryhmät muuttuvat toiseksi ja kuinka pian sitä oppii luovimaan uusissa paikoissa. Koulun tilat, käytävät ja ruokala ovat nykyisin kuin toinen koti. Sitä vain kävelee käytäviä pitkin kuin olisi ollut paikalla jo useita vuosia - tuntee ikäänkuin kuuluvansa kalustoon. Hoksasin tämän eilen illalla, kun palauttelin mieliin tämänpäivän ohjelmaa. Tajusin myös, että varsin nopeasti kaikki nykyinen on ohi - mehän valmistumme (jos valmistumme) reilun kolmen vuoden kuluttua. Ja ihan oikeasti: vuodet vierivät nopeasti, paljon nopeammin kuin vuorokauden tunnit.

Kaikkivoipaisuuden tunteessani en malta odottaa pääsyä kentälle. Ensimmäiset harjoittelut ovat kohta edessä ja taas pääsee oppimaan uusia asioita. Herkuttelen nyt ainakin tämän illan onnistuneilla laboraatioilla ja huomenna aamulla muistutan itseäni siitä, että en oikeasti osaa vielä yhtään mitään. Jälkimmäinen on helppoa, sillä huomenna taas lääkelasketaan ja yritetään pystä anatomian ja fysiologian junassa mukana.

Kaikesta huolimatta vielä nykyisiä työkavereita on kovasti ikävä. Välillä tuntuu siltä, että on ainakin osittain pudonnut jutuista ja tarinoista ulos, vaikka sitä yrittää flow:ssa mukana pysyä. Elämä on.
]]>

2007-09-17T16:29:00+03:00 2019-11-12T23:01:19+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/09/elava-neulatyyny Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Maanantaina sitten injektoidaan. Oikeasti odotan sitä.

Lääkelaskuista muutama sana. Itseäni ei haittaa, sitten tipan vertaa, jako-, kerto tai prosenttilaskut. Se mikä haittaa on nuo muunnokset. Olen huomannut, että mikrogrammojen, millilitrojen tai muiden suureiden vääntäminen edestakaisin tuottaa suuria vaikeuksia. Osaltaan siksi, että häröilen tehtävät kauhealla vauhdilla läpi ja teen huolimattomuusvirheitä ja osaltaan siksi, että minulta puuttuu jokin hahmotusgeeni näiden suhteen. Treenaamalla oppii ja olen jo aiemmin oppinut, että koska olen lahjaton, joudun myös treenaamaan.

Unohdin kysyä tänään miten mahdollinen hoitajien lakko vaikuttaa meidän harjoitteluun ja miten koulu mahdollisesti onnistuu järjestämään korvaavaa toimintaa mikäli harjoittelut peruuntuvat. Toisaalta lakko on vielä kovin kaukana, jos sellaista ylipäänsä tulee, mutta kaikkeen on kaiketi hyvä varautua. Palkankorotusvaatimuksista en sen enempää jaksa tai oikeastaan viitsi kirjoittaa. Ei minulla rahan kiilto silmissä ollut kun tähän ammattiin päätin itseni kouluttautua. Ja sitä paitsi on kovin vaikea laittaa erilaisia ammattiryhmiä janalle ja lähteä arvioimaan kuinka paljon kellekin pitäisi maksaa kuukausittain menetetystä vapaa-ajasta. Onneksi näitä pohtivat minua motivoituneemmat.

Huomenna on koulusta vapaata. Pitäisi kaiketi laskea muutama lasku, lukea anatomiaa ja fysiologiaa ja tehdä mikrobiologian tehtävät.

Ja niin: hoitoalan kriisiä paikataan tuomalla muutama filipiiniläinen sairaanhoitaja Suomeen tekemään vanhusten hoitotyötä. Aivan mahtavaa. Alan ammattilaiset hoitavat oireita sen sijaan, että paneutuisivat vaivan aiheuttaneeseen syyhyn. Siitä huolimatta toivotan tänne tuleville ulkomaalaisille hoitajille voimia ja jaksamista sekä loivaa laskeutumista kulttuurishokista suomalaisen kulttuurin täysivaltaisiksi jäseniksi. Helppoa se ei ole, mutta toivon, että Esperi tunnistaa eettisen velvoitteensa huolehtia uusien rekryyttiensa henkisestä hyvinvoinnista.
]]>

2007-09-13T17:29:00+03:00 2019-11-12T23:01:21+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/09/paineet-koholla Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Aloitimme toki varovaisesti. Osaan nykyään pukea käteeni steriilit hanskat (jonka jälkeen kädet haisevat koko illan kondomille), käyttää oikeaoppisesti käsidesiä (jonka jälkeen kädet haisevat koko illan pirtulle), pestä potilaan pesulapulla ja vaihtaa lakanat potilaan maatessa sängyllä. Puhumattakaan siitä, että osaan vaihtaa potilaalle vaipan ja tunnen välineet joilla potilaan hygieniasta huolehditaan. Niin kovin pieniä askeleita ihmiskunnalle, mutta suuria askeleita ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijalle.

Uuden oppiminen on kuitenkin uuvuttavaa, kun joutuu kuitenkin kaiken ohessa käymään töissä. Olen elvyttänyt käyttöön päiväunet ja myöhäiset heräämiset viikonlopun aamuina. Huomaan kuitenkin, että pitkästä aikaa ei vituta nousta aamulla sängystä, vaan jopa eilen säntäsin - no kaikki on suhteellista - innoissani aamun matematiikan tunnille. Olen siis muuttunut entistä oudommaksi.

Puhuin juuri puhelimessa ihmisen kanssa, joka ymmärtää mitä olen tekemässä. Sellaisen ihmisen kanssa on hyvä päivittää omia käsityksiään ammatista johon olen itseäni kouluttamassa ja saada vähän perspektiiviä omaan kohkaamiseen. Onneksi olemme molemmat sitä mieltä, että vanhusten hoitotyö on tällä alalla harvinaisen aliarvostettu. Olen ryhtynyt - jo nyt - pelkäämään, että nykyisessä opinahjossani ei järjestetä alan suuntaavia opintoja väen vähyyden vuoksi. Ei minua kiinnosta perioperatiivinen. Ei kiinnosta ihan oikeasti.

Päivän positiivi: Osaan toimia aseptisesti ja tiedän mitä se on. Lisäksi olen mukavasti juovuksissa ja sydämen osien lattaritermit alkavat olla tosissaan hallussa.

Päivän negatiivi: En keksi mitään.
]]>

2007-09-08T21:56:00+03:00 2019-11-12T23:01:24+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/09/elamaa-suurempi-kokemus Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/

Hoitotyön auttamismenetelmät on vieläkin se mukavin kurssi. Sen lisäksi, että tunnelma on leppoisa, niin tulee aidosti tunne että oppii joka kerta jotain uutta. Vaikka se välillä olisikin hyvin pientä ja merkityksettömän tuntuista. Sen olen jo tässä vajaassa parissa viikossa oppinut, että tämä koulutus on aidosti suunniteltu tiedon saamista ja soveltamista kumuloivaksi - aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi yliopisto-opinnot.

Sydämen verenkierto on nyt päällisin puolin hanskassa, mutta sydämen osien lattarikieliset nimet ovat pikkuisen hakusessa. Tässä niitä päntätessä tulee kuitenkin sellainen fiilis, että mikään ei ole mahdotonta. Ei edes niiden kaikkien pulmonaliksien, truncuksien ja sinisterien oppiminen.

Huomenna sitten aamusta kolme tuntia matematiikkaa. Yök. Ja ensimmäiset hoitotyön laboraatiot. Nam.
]]>

2007-09-06T18:22:00+03:00 2019-11-12T23:01:26+02:00 https://puuvilla.vuodatus.net/lue/2007/09/kadet Puuvilla https://puuvilla.vuodatus.net/