Jotenkin tuntuu siltä, että jokainen kirjoitus nykyään pitäisi aloittaa sanoilla tänään se sitten alkoi. Olo on kuin muinaisilla roomalaisilla. Kaipa se johtuu siitä, että kovin monet asiat ovat viime päivinä olleet ensimmäisiä tai alkaneet ensimmäistä kertaa.

Jokatapauksessa tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin päästiin käsiksi ammatillisiin aineisiin. Vanhusten hoitotyön perusteet alkoi leppoisasti vanhuspolitiikasta ja yleisestä vanhuuden määrittelystä. Onko tässä meidän ajassa aidosti jotain pahasti pielessä kun vanheneminen ja vanhentuvista ihmisistä huolehtiminen tuntuu olevan jotenkin ylenmäärin monimutkaista ja vaivalloista? Tietysti pitkä matka on kuljettu kunnalliskodeista ja 70-80 -luvun vanhainkodeista, mutta silti erityisesti TK:n vuodeosastot ovat erityisen pahoja ihmisten säilytyspaikkoja. Siitä huolimatta, että ei itse enää kykene syömään, kävelemään, ulostamaan tai pukemaan vaatteita, ihminen on edelleen ihminen. Newsflah: Jokainen meistä on kuitenkin jossain vaiheessa - toiset ennemmin ja toiset myöhemmin - samassa kohtalon kahvassa kiinni. Ja kun vuonna 2030 26% Suomen asukkaista on yli 65-vuotiaita, niin mukaan mahtuu monien isiä ja äitejä. Sitä tässä pohtiessa.

Anatomian ja fysiologian tunnilla päästiikin varsin rivakasti vauhtiin - ikäänkuin sormiharjoituksena piirettiin verisuoni ja solu ja tutkailtiin miten erilaiset aineet kulkeutuvat verisuonissa solutasolle imeytyessään ohutsuoleen. Sen muistan - ainakin hetken - että mitokondrio tuottaa energiaa ja uloshengittäessä syntyvä hiilidioksidi on kuona-ainetta, jolle mitokondrio ei keksi mitään järkevää hyötyväyttöä.

Anatomia ja fysiologia sattui olemaan vielä päivän viimeinen tuplatunti, joten mieli haikaili varsinkin lopussa hapen puutteen vuoksi jo ulkoilmaan. Jo etukäteen aavistelin, että kaikista kursseista juuri tämä tulisi tuottamaan eniten vaikeuksia - ei niinkään latinankielisten käsitteiden vuoksi, vaan yksinkertaisesti siitä syystä että en ole koskaan hahmottanut (tai ollut edes kovin kiinnostunut) kaikista mahdollisista tuma-tason tapahtumista. Mikä ihmeen aminohappo? Opettaja on onneksi mukavanoloinen ihminen ja lupasi pitää kiireetöntä, mutta samalla päättäväistä tahtia opetuksessa. Tämä esti ainakin allekirjoittaneen rytmihäiriön.

Päivän manaus: Parkkisakot (otin riskin ja venytin sääntöjä, koiville tuli) ja AFY:n tenttikirjan hinta 84 euroa (tilasin kuitenkin). Päivälle tuli hintaa siis 129 euroa. Köyhät kyykkyyn.

Päivän positiivi: Hoiva on arkista auttamista - pään, käden ja sydämen yhteispeliä. Kauniisti sanottu.