Tänään oli vuorossa hoitotyön laboraatioissa verenpaineen mittaus. Vähän arvelutti, että mitähän siitä mahtaa tulla, kun tapana on pään sisällä tehdä asioista huomattavasti suurempia kuin ne todellisuudessa ovat. Ääni piti kuunnella ja pulsseja löytää. Teknisenä suoritteena verenpaineen mittaus ei ole mikään ihmeellinen avaruusfysiikan suorite - mansetti olkavarteen ja ilmaa täyteen. Näin periaatteessa. On se vain kuitenkin jokseenkin ihmeellistä, että jossain vaiheessa se ranteen (tai oikeastaan värttinävaltimon) pulssi lakkaa sykkimästä kun mansetissa on riittävä paine. Sitten stetarit korviin ja kuuntelu käyntiin. Lopulta sieltä sitten ne vaadittavat äänet kuuluivat - toisilla voimakkaammin ja toisilla vähän vähemmän voimakkaasti. Jatkossa tuokin toimenpide on huomattavasti helpompaa kun oikeasti tietää mitä pitää kuunnella ja miltä se mitä pitää kuunnella kuulostaa.

Maanantaina sitten injektoidaan. Oikeasti odotan sitä.

Lääkelaskuista muutama sana. Itseäni ei haittaa, sitten tipan vertaa, jako-, kerto tai prosenttilaskut. Se mikä haittaa on nuo muunnokset. Olen huomannut, että mikrogrammojen, millilitrojen tai muiden suureiden vääntäminen edestakaisin tuottaa suuria vaikeuksia. Osaltaan siksi, että häröilen tehtävät kauhealla vauhdilla läpi ja teen huolimattomuusvirheitä ja osaltaan siksi, että minulta puuttuu jokin hahmotusgeeni näiden suhteen. Treenaamalla oppii ja olen jo aiemmin oppinut, että koska olen lahjaton, joudun myös treenaamaan.

Unohdin kysyä tänään miten mahdollinen hoitajien lakko vaikuttaa meidän harjoitteluun ja miten koulu mahdollisesti onnistuu järjestämään korvaavaa toimintaa mikäli harjoittelut peruuntuvat. Toisaalta lakko on vielä kovin kaukana, jos sellaista ylipäänsä tulee, mutta kaikkeen on kaiketi hyvä varautua. Palkankorotusvaatimuksista en sen enempää jaksa tai oikeastaan viitsi kirjoittaa. Ei minulla rahan kiilto silmissä ollut kun tähän ammattiin päätin itseni kouluttautua. Ja sitä paitsi on kovin vaikea laittaa erilaisia ammattiryhmiä janalle ja lähteä arvioimaan kuinka paljon kellekin pitäisi maksaa kuukausittain menetetystä vapaa-ajasta. Onneksi näitä pohtivat minua motivoituneemmat.

Huomenna on koulusta vapaata. Pitäisi kaiketi laskea muutama lasku, lukea anatomiaa ja fysiologiaa ja tehdä mikrobiologian tehtävät.

Ja niin: hoitoalan kriisiä paikataan tuomalla muutama filipiiniläinen sairaanhoitaja Suomeen tekemään vanhusten hoitotyötä. Aivan mahtavaa. Alan ammattilaiset hoitavat oireita sen sijaan, että paneutuisivat vaivan aiheuttaneeseen syyhyn. Siitä huolimatta toivotan tänne tuleville ulkomaalaisille hoitajille voimia ja jaksamista sekä loivaa laskeutumista kulttuurishokista suomalaisen kulttuurin täysivaltaisiksi jäseniksi. Helppoa se ei ole, mutta toivon, että Esperi tunnistaa eettisen velvoitteensa huolehtia uusien rekryyttiensa henkisestä hyvinvoinnista.