Vaihteeksi on elämässä taas tekemistä. Mitään uutta juttua ei ole alkanut, mutta kaikenlaisen juoksemisen keskellä on ehtinyt tarttua haaviin puuvärit (anatomian ja fysiologian kurssia varten), yhdet työkengät ja puuvillapuku (olikos näistä jo puhetta). Mukavasti alkavat rutiinit asettua uomiinsa, tunnilta toiselle raahustaessa ja tyhjät tunnit vietetään työpaikalla. Kun alkaa tuntua siltä, että aika ei tahdo riittää, niin pysähtyy hetkeksi paikoilleen ja toteaa vuorokauden tuntien riittävän kuitenkin. Hyperventiloidessa menee energiaa hukkaan.

Viikon surullisin uutinen on ehdottomasti ollut ambulanssikuljettajan menehtyminen moottoritiellä työtehtävää suorittaessa tapahtuneessa kolarissa. Sitä harvoin tulee ajatelleeksi, että lanssimiehet kuuluvat siihen ammattiryhmään monien muiden ohella, jotka osittain jopa henkensä uhalla ajavat kiireellisiä tapauksia tehokkaampaan hoitoon (tai hoitoon) ylipäänsä. Vaikka tuskin en lanssimieheksi aio itseäni koskaan jatkokouluttaa, niin kyllä tuollainen uutinen hieman pysäyttää - jokainen ennenaikainen kuolemantapaus on turha, mutta vielä turhempaa on kun se tapahtuu työtehtävissä. Jaksamista työkavereille, jaksamista ammattikunnalle - mutten aivan erityisesti voimia omaisille.

Tänään anatomiassa ja fysiologiassa siirryttiin uuteen ulottuvuuteen, eli tarkastelemaan sydämen toimintaa. Nyt on sitten valtimoiden, laskimoiden, oikean ja vasemman puolen latinankieliset nimitykset hanskassa (tai ainakin melkein). Olen edelleen sitä mieltä, että tämä kurssi on juuri se jossa olen suurimmaksi osaksi eniten pihalla kuin lumiukko, mutta samalla antoisin kaikista kursseista. Ensi viikolla tai ensi kuussa olen todennäköisesti toista mieltä, mutta murehdin asiaa sitten kun se on akuutti.

Tuntuu sietämättömän mukavalta tämä nykyinen elämä. Toistaiseksi ei ole kaduttanut vielä kertaakaan ja virtaa tuntuu riittävän myös iltasella tekemiseen. Hoitotyön auttamismenetelmissä päästään hiljalleen harjoittamaan niitä käden taitoja, jolloin opiskeluun tulee ihan uutta sisältöä vahvan teoriapainotteisuuden vastapainoksi. Perse, tahtoo takaisin skeptisen minäni...